En oo ehtiny kirjotella, niin hektinen viikko takana ja toinen samanlainen edessä. Karkkeja en oo syönyt paitsi tänään, mut ehkä ihan hyvä pitää yks karkkipäivä, on se kuitenkin parempi kuin et jos söisin joka päivä jotain suklaata. Yritän päästä yhden hienon ja kalliin paikallisen kuntoklubin jäseneksi, täytyy ensin tsekkailla rahatilanteet. Pitäis niitä joululahjojakin kai ostaa. 

No ei se ole niin helppoa kääntää elämäntapoja täysin ympäri. Tänään sain tosin itteni liikkelle tutustumaan muutamaan kuntosaliin, ja huomenna oon jo menossa ensimmäisille jumppatunneille. Täytyy viel ostaa sisäpelikengät, tai oikeastaan aerobic-kengät. Nekin on iha pirun kalliita, mutta löysin yhet halpikset, jotka oli 20 e. Niillä sitten.

Ruokavalion muutos on vielä vähän hankalaa. Tänäänkin söin thaimaalaisessa ravintolassa (en tosin jaksanut syödä kun puolet siitä annoksesta), ja äsken söin vähän suklaa-crispy-bites-juttuja. Muuta en oo tänään kyl oikein syönyt. Huomenna ostan kaikenmaailman jugurtteja, joissa ei ole rasvaa ja alan syömään riisiä ja tonnikalaa.

Savukkeita: 4...?
Kalorit: Varmaan jotain <1900kcal
Liikunta: Kävelyä

Sunnuntai, omassa jumittuvuudessaan tuntuu taas maailmanlopulta. Huomenna alkaa arki, viikonloppu on nyt ohi. Kaikki viikonloppu-mässäykset kummittelee jossain takaraivossa, niitä voi sitten pohtia vielä tulevallakin viikolla.
Huomenna suunnittelin ilmoittautuvani kuntoklubiin jonnekin. Löysin netistä yhden tosi kivalta kuulostavan paikan, mutta se on törkeän kallis. melkein 200 euroa siihen, että pääsen käymään kaikenmaailman BodyPumpeissa ja luksus-saunoissa on ehkä vähän liikaa. Opiskelijan budjetilla ei hirveesti juhlita, kuten kaikki varmaan tietääkin. Haluaisin löytää kohtuu-hintaisen kuntoklubin joka on tarkoitettu vain naisille (olen vitun kyllästynyt kaikkiin testosteroineja täyteen pumpattuihin machoihin jotka yrittää iskeä sua aina kuntosaleilla), mutta se on vissiin liikaa pyydetty.

Savukkeita tänään: 2
Syödyt kalorimäärät: Lähemmäs 20000000000000 kcal
Liikunnan määrä: Ei edes puhuta siitä.

Eilen illalla pyöriessäni sängyssä sain idean. Huomasin kellon olevan jo pian yksi, enkä vieläkään ollut rauhoittunut. Oon vaan niin tympiintynyt mun elämään. Mä kaipaan jotain muutosta, jotain pysyvää.
Jotain, millä saisi ajatukset keskitettyä johonkin muuhun kuin kouluun tai poikiin. Oon niin kyllästynyt siihen, että olen niin vitun itsekskeinen ja sisäänpäin kääntäytynyt paska. Angstasin sängyssäni, kaivoin päiväkirjani esiin ja kirjoitin siihen, mitä mun pitäisi tehdä, että saisin mun elämän muuttumaan.

Ensin ajattelin avautua jonnekin blogiin. Oon myös livejournalissa, mutta sinne en voi kirjottaa tälläsiä, sillä mun ystävät lukee sitä. Haluan, että tää on mun ihan oma henkilökohtainen projektini, ja että jos ahdistun kesken tätä kaikkea, voin avautua anonyymisti tänne. Kirjoitan siis tätä blogia pelkästään itselleni; tottakai olisi kivaa, jos tälltä löytyisi vaikka muitakin ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä täyskäänöksen elämässään ympäri. Muitakin ihmisiä, jotka ovat kyllästyneet tähän kaikkeen.

Olen elänyt sinkkuna jo vaikka kuinka kauan. Kuulen koko ajan ystäviltäni heidän omista mies-sotkuistaan, ja niiden kautta olen saanut tarpeekseni. En kaipaa miestä, ja pistää vituttamaan kun ihmiset kyselee että onko mulla kaikki hyvin kun en kaipaa mitään omaa hanipöötä kainalooni. Ystävieni mukaan kaikilla tulisi olla oma kultsi, eihän tästä maailmasta voi selvitä yksin. Saatan kuulostaa feministi rekkalesbolta, mutta ihan oikeasti en kaipaa miehiä elämääni. Ne aiheuttaa päänvaivaa , huonoa oloa sekä särkyneitä sydämiä. Kuka niitä kaipaa? Ikävää sinänsä, että olen katkeroitunut näin pahasti miehiä vastaan, vaikka itselläni ei edes ole kokemusta niistä kovinkaan paljoa. Pärjään loistavasti sinkkuna, ja sinkkuus onkin parasta mitä tiedän: saa tehdä mitä vaan, saa mennä minne vaan, milloin vaan. En ole kellekään velvollinen selittämään, miks en ehtinyt edes siihen yöbussiin ja että miks mun kaikki rahat on mennyt uusiin vaatteisiin. Oon helvetin kyllästynyt siihen, kuinka mun kaikki ystävät lähtee omien miestensä kainaloihin jo aikaisin illasta, vaikka olis pitänyt mennä bilettämään. "Voi kuule, Pertillä on varmaan tulossa flunssa. Se odottaa mua siellä sohvalla. Me katotaan varmaan Pertin kanssa joku romanttinen leffa, ja leivotaan yhdessä kakku." Voi jumalauta. Eli siis, mun ystävistä ei oikeestaan ole apua tän projektin suhteen suhteen. Semmosia vitun nynnyjähän ne on suurimmaksi osaksi.

Toiseksi. Tupakointi on oksettava, iljettävä tapa. Se aiheuttaa finnejä, siihen menee kaikki rahat, se muuttaa hampaat keltasiksi ja loppujen lopuksi tappaa. Oon tupakoinut noin neljä vuotta, ja nyt olisi sopiva hetki lopetella. Ainakin vähennän aluksi.

Kolmanneksi. Pudotan painoa. Eihän siitä tule mitään, kun vaatteet ei istu kunnolla, maha pömpöttää ja reidet leviää. En siis ole mitenkään törkeän ylipainoinen, mutta muutama kilo on liikaa. Liityn kuntoklubiin, käyn jumpassa minkä ehdin, enkä syö karkkia.

Tämän kaiken tulisi nostaa mun itsetuntoa. Se onkin tässä päätavoitteena, sillä loppujenlopuksi olen tosi epäitsevarma.

//Mimi